Kehittämisosaaminen kirjoitelma 3 / Miksi ammattistarttia tarvitaan?

Johdanto

Ammattistartti on tarkoitettu nuorille jotka ovat päättäneet peruskoulun ja ovat hakeutumassa jonnekin ammatinpolulle, josta ovat vielä hieman epävarmoja. Ammattistartissa ohjataan oppilaita niitä kiinnostaville poluille.  Ammattistartille tulee nuoria, jotka ovat lopettaneet lukion, koska ovat huomanneet että on liikaa lukuaineita. Nuoret jotka ovat huomaavat että ovat lahjakkaita kädentaidoissa tai jossain muissa käytännön töissä, tulevat myös silloin ammattistartille, koska startilla on aikaa miettiä mille alalle hakee. On paljon myös nuoria, joilla arvosanat ovat heikot tai muuten tuntevat että on epävarma itsestään. Oppilailla on hyvin paljon erilaisia syitä, joiden seurauksena he tulevat ammattistartille. Näiden oppilaiden kanssa käydään erialoja läpi niin käytännössä kuin myös teoriassa. Käydään myös paljon eri yritysten vierailuilla.

Ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaava ja valmistava koulutus ammattistartti on toiminut virallisena kokeiluna vuodesta 2006 – 2010. Kokeilusta ovat vastuussa olleet opetusministeriö ja opetushallitus. Ammattistartin tietä pohjustivat jo 2000-luvun alussa muutamat Euroopan Sosiaalirahaston rahoittamat Suomen ESR-hankkeet, joissa aktivoitiin nuoria ammatilliseen koulutukseen ja etsittiin keinoja koulutuksen keskeyttämiseen. Euroopan sosiaalirahasto (ESR) on tärkein väline Euroopan unionin muuttaessa työllisyys-, koulutus- ja elinkeinopoliittiset tavoitteensa käytännön toimenpiteiksi jäsenmaissa. Nämäkin hankkeet keskittyivät voimakkaasti opiskelijoiden yksilöllisiä koulutuspolkuja ja uusia toimintatapoja. (Opetushallitus 2010,6.)

Miksi ammattistarttia tarvitaan?

 
Tyypillistä ammattistartin opiskelijaa etsiessä törmää väistämättä seinään, sillä starttilaisten kirjo on laaja. Monissa strattilaisissa on seuraavia piirteitä: epävarma, ahkera, iloinen, laiska, TODELLA laiska, ystävällinen, seko, tunnollinen, pihalla, reipas, stressaava, utelias, kokeilunhaluinen, hukassa, mietteliäs, kiva, toiveikas, rento, riehakas. Tekemällä tutustuu parhaiten. Nuorten mielestä ammattistartti on erinomainen paikka erityisesti niille, jotka eivät peruskoulun jälkeen vielä tiedä, mitä haluavat opiskella. Erityisesti he kiittävät ammattistartilla annettavaa mahdollisuutta tutustua tekemällä eri alojen opiskeluun. (Opetushallitus 2010,12.)

Ammattistarttia on hyvä niille, jotka eivät ole löytäneet paikkaa opiskelulle tai eivät ole päässeet mihinkään opiskelemaan. Koulutus on ensisijaisesti tarkoitettu suoraan perusopetuksesta tuleville, mutta opiskelijoiksi voidaan ottaa myös ammatillisen koulutuksen tai lukion alkuvaiheessa keskeyttäneitä. Ammattistartti on tarkoitettu niille peruskoulun päättäneille nuorille, jotka eivät ole vielä ratkaisseet ammatinvalintaansahaluavat mahdollisuuden kokeilla eri ammatillisen peruskoulutuksen aloja ennen varsinaista alan valintaa

• haluavat vahvistaa opiskelutaitojaan
• eivät ole ratkaisseet ammatinvalintaansa
• haluavat mahdollisuuden peruskoulutuksenaloja ennen varsinaista ammatin valintaa
• tarvitsevat tietopohjan parantamista
• ovat ilman jatko- opiskelupaikkaa ( Vehviläinen 2011,4.)

 Ammattistartin kokeilun tarkoitus ja tavoite

Ohjaavan ja valmistavan koulutuksen tavoite oli madaltaa jatko-opintoihin siirtymisen kynnystä ja vähentää opintojen keskeyttämisiä varsinaisten tutkintoon johtavien opintojen alussa. Koulutuksen tarkoitus oli lisätä opiskelijan aktiivisuutta ja kannustaa opiskelijaa. Koulutuksessa käytetään monipuolisesti ja työvaltaisesti opiskelumenetelmiä, jotka on suunniteltu opiskelijoille henkilökohtaisesti. Opetuksessa kiinnitetään huomiota erityistä huomiota oppimisvalmiuksiin ja tavoitteiltaan erilaisiin opiskelijoihin ja sellaisiin opiskelijoihin, joilla on elämänhallinnan vaikeuksia. Opetuksessa on tarkoitus vahvistaa yksilöllisesti opiskelijoiden motivaatiota ja jatkosuunnitelmien tekemistä.( Opetushallitus 2010, 7.)

 

 Ammatillisen peruskoulutuksen ohjaava ja valmistava koulutus on vakinaistettu vuonna 2010. Tarvittavat ammatillista koulutusta koskevien lakien ja asetusten muutokset on tehty ja Opetushallitus on päättänyt opetussuunnitelman perusteista. Ohjaava ja valmistava koulutus on monissa arvioinneissa ja palautteissa osoittautunut tarpeelliseksi. Erilaiset opetusjärjestelyt, ratkaisut ja mallit lisäsivät huomattavasti yhteisöllisyyttä ryhmissä sekä opiskelijoiden motivaatio kasvoi opiskellessa.( Opetushallitus 2010,7.)

 

 Ammattistartti lainsäädäntö

 

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998), 3 §:n mukaan, (sellaisena kuin se on laissa 892/2009), ammatilliseen koulutukseen hakeutumisen edistämiseksi ja opiskeluvalmiuksien vahvistamiseksi voidaan järjestää ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaavaa ja valmistavaa koulutusta. Asetuksen (811/1998), 19a §:n mukaan (sellaisena kuin se on valtioneuvoston asetuksessa 1137/2009) koulutuksen laajuus on vähintään 20 ja enintään 40 opintoviikkoa. Koulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijalle tietoa ja tarvittavia valmiuksia ammatilliseen koulutukseen hakeutumisen edistämiseksi. Koulutuksen tavoitteena on lisäksi tukea ja vahvistaa opiskelijan edellytyksiä suorittaa ammatillinen perustutkinto. Koulutuksessa tulee noudattaa Opetushallituksen vahvistamia opetussuunnitelman perusteita.( Omnia 2010,5.)

Ammattistartin rahoitus

Ammattistarttikoulutuksen rahoituksesta säädetään opetus-ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (1705/2009) 25 §:n 3 momentissa ja opetus-ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun asetuksen (1766/2009) 4 §:n 2 ja 4 momentissa. Koulutuksen rahoitukseen sovelletaan edellä mainitun lain 23 §:n nojalla säädettyä ammatillisen koulutuksen keskimääräistä yksikköhintaa kerrottuna luvulla 0,70 vastaa likipitäen koulutuksen vuoden 2008 (6300 €/opiskelija). Mikäli koulutus yksittäisen opiskelijan osalta järjestetään erityisopetuksena, yksikköhintaa korotetaan 47 prosenttia. Uusia rahoitusperusteita sovelletaan määrättäessä vuoden 2011 yksikköhintoja. Vuoden 2010 yksikköhinnat on määrätty koko vuoden osalta samoin perustein kuin kokeilukoulutuksessa. Kokeilukoulutuksessa ammattistartin opiskelijat sisältyvät koulutusalojen opiskelijamääriin. Koulutuksen järjestäjän yksikköhinta määräytyy koulutusalakohtaisesti opiskelijamäärillä painotetun keskiarvon mukaisesti. ( Tammilehto 2010.)

 

                                                                 

Kuvio 1. Mitä ammattistartissa opiskellaan. (Vehviläinen 2013,5.)

 

 

 

Yhteenveto

 

Kiinnostukseni aiheeseen tuli ihan oman työn kautta. Halusin tästä kirjoitelmastani myös työkalun omaan työhöni, koska hyvin monesti törmää ihmisiin, jotka sekoittavat ammattistartin johonkin muuhun koulutukseen.  Ammattistartti on tosi hyvä keino saada nuoret liikkeelle ja miettimään heidän ammatin valintaansa peruskoulun jälkeen. Moni nuori ei oikeastaan tiedä vielä, mitä haluaa opiskella peruskoulun jälkeen. Ammattistartilla opastetaan nuorta eri ammattiryhmiin ja he tulevat tutustumaan eri aloihin, käytännössä ja teoriassa näin he saavat sitten oman mielikuvansa kiinnostaako nyt sitten esimerkiksi tämä ravintola-ala vai autoala. Kaikki nuoret eivät ole laiskoja tai muuten yhteiskunnasta vetäytyneitä. Paljon tulee ammattistartille nuoria, jotka ovat lopettaneet lukion kahden ensimmäisen kuukauden aikana, ihan siitä syystä että ovat huomanneet että on liikaa lukuaineita. Useat näistä lukionsa lopettaneista nuorista ovat todella lahjakkaita.

Ammattistartilla vahvistetaan yksilöllisesti nuoren vahvuuksia ja ohjataan ja tehdään jatkosuunnitelmia sekä kuulostellaan nuoren motivaatiota. Ohjaava ja valmistava koulutus on monessa yhteydessä todettu hyvin tarpeelliseksi. On hyvä että meillä on yhteinen Euroopan sosiaalirahasto, jolla tuetaan nuorten työllistymistä sekä estetään samalla koulutuksen keskeytymistä.

 

Lähteet:

Omnia 2010. Ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaava ja valmistava koulutus ammattistartti opetussuunnitelma. Luettavissa:https://www.omnia.fi/web/ammattiopisto/opetussuunnitelmat.  Luettu 16.1.2014.

Opetushallitus 2010. Hyvä startti. Helsinki. Yliopistopaino.

Tammilehto. M.2010. Ammattistartin järjestäminen ja rahoitus. Luettavissa: http://www.edu.fi/download/123712_ammattistartin_jarjestaminen_ja_rahoitus_tammilehto.pdf. Luettu: 16.1.2014.

Vehviläinen.J.2013. Ammatillisen peruskoulutuksen ohjaava ja valmistava koulutus. Tampere. Edita Prima OY.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Oppimistehtävä 4 / Aktivoiva oppiminen

 

Valitsin aktivoivan pedagogisen mallin, jota voin käyttää työssäni. Oppilailla on alkanut ruoka ja viini kurssi. Ajattelin aktivoida teoriaopetustani käyttämällä aktivoivaa pedagogista mallia, niin että kun teoriatunti alkaa he saavat tehdä samalla MIDMAPPIA ja miettiä samalla viini ja ruoka oppimistaan eli miten he sen parhaiten oppivat. Teoriatunnilla he saavat myös viinipulloja pöydille ja alkavat miettiä mikä ruoka sopii tämän viinin kanssa. Opetuskeittiössä jatketaan sitten ruoan ja viinin maistiaisissa. Oppilaat saavat toiminnallista tekemistä josta he tekevät muistiinpanoja.

 

Keskeisenä ajatuksena on tukea oppijan asiantuntijuuden kehittymistä ja auttaa oppijaa kehittämään toiminnallisia mentaalisia malleja oppimisen kohteena olevista asioista ja ilmiöistä. Oppimisen kannalta olennaista myös on reflektiivinen ja dialektinen prosessi sekä pyrkimys käsitteellisen muutoksen edistämiseen eli aidon ja syvällisen ymmärryksen syntymiseen. Aktivoivassa opetuksessa kirjoittaminen, joka ei pohjaudu ns. tiedon toistamiseen, on keskeinen oppimista edistävä elementti. (Silander & Koli 2003, 155.)

 

 

 

 

 

 

  HAMKin päivät 9-10.1.2014


Oli antoisa Kiipulapäivä, koska saimme tutustua erilaisiin oppimisympäristöihin. Kiipulassa on hyvin erilaisia oppimisympäristöjä kuten varasto, puutarha, rakennus ym. hyvin monipuolisesti kaikkea. Tuli mieleen että sieltä ei todella tarvitsisi lähteä minnekään, koska kaikki palvelut ovat saman katon alla. Miinantorilla oli myynnissä Kiipulan oman puutarhan tuotteita, elintarvikkeita, Reilun kaupan tuotteita, hygieniatuotteita ja lahjatavaroita. Miinantorille voi myös kahvitella joten tosi hienosti kaikki on organisoitu. Tarjontaa hyvin monipuolisesti, oli tosi kiva ja hieno päivä tutustua tähän oppilaitokseen.

Hämeenlinnassa opintopäivä meni tosi nopeasti erilaisten pedagogisten mallien esittämisessä. Nämä kaksi antoisaa päivää opettivat itseäni taas kerran minua eteenpäin. Nyt voin sitten myös miettiä omassa työssäni, miten näitä pedagogisia malleja hyödynnän tulevaisuudessa. Mutta näillä on hyvä mennä eteenpäin.
 

 

 

 

 

        

 

Erilaisten oppilaiden ohjaaminen ja opettaminen

Kehittämisosaaminen 2

Johdanto

Opettajan työssäni joudun tekemisiin erilaisten oppilaiden kanssa. Omassa työssäni olen oppinut näkemään jo muutaman opetuskerran jälkeen, kuka oppilaista tarvitsee tukea ja miten hän parhaiten jonkun asian oppii ja miten opettajana voin häntä auttaa opinnoissa. Oppilailla itsellään on joskus oppimisessa hieman epävarmuutta ja pelkoa, mutta antamalla oppilaalle onnistumisen iloa koulutöissä, niin oppilaille syntyy sitä motivaatiota ja itseohjautuvuutta. Erilaisten oppilaiden ohjaaminen ja opettaminen on välillä haastavaa ja joskus tuntuu että opettajan roolissa tulee riittämättömyyden tunne. Mutta kun opettaja oppii tuntemaan ryhmän oppilaat, niin opettaja osaa suunnitella tunnin työtehtävät kuka tekee mitäkin ja miten. Erityisryhmänohjaajana joutuu opettaja antamaan oppilaille melko paljon yksilöllistä ohjausta. Mutta opettajan näkökulmasta on ilo nähdä, miten nämäkin oppilaat osaavat iloita penistä onnistumisista.

 Vain kohtaamalla erilaisuutta opimme suhtautumaan erilaisuuteen luonnollisena asiana. Sama oppimisympäristö, yhteinen koulu ja samat kaverit kuin vertaisillakin ovat jokaisen oppilaan perusoikeuksia ja edellyttävät oppimista helpottavia järjestelyjä ja tukitoimia kaikissa opetusryhmissä, joissa oppilas saa opetusta. Tukea tarvitsevan oppilaan oppiminen edellyttää aina hänen omiin tarpeisiinsa perustuvaa yksilöllistä suunnittelua ja opetuksen toteuttamista.( Ikonen & Krogerus 2009,236.)

Ammatillisessa erityisopetuksessa opettaja kohtaa oppilaan, jonka menneisyys usein on aika pirstaleinen. Vanhempien ohjauksen puuttuessa hänen arvomaailmansa ja itsetuntonsa kehitys on muodostunut paljolti vertaisryhmän parissa. Oppilaan minäkuva, itsetunto ja itseluottamus ovat joskus jo erittäin alhaisella tasolla. Luottamuksellisten suhteiden luominen alkaa keskustelemalla nuoren kanssa ja olemalla aidosti kiinnostunut hänen senhetkisestä tilanteestaan. Sosiaalisten riskien ja niihin liittyvien taustatekijöiden ymmärtäminen on tärkeä osa keskusteluja. Erilaiset taustatekijät ja riskien tunnusmerkkejä täytyy ymmärtää, tutkia ja tuntea, jotta nuorelle voidaan kohdentaa ennaltaehkäisevää tukea. Usein on hyödyllistä lähteä tarkastelemaan erityisoppilasta minäkuvan käsitteen avulla.( Jahnukainen & Pynnönen 2003,124.) 

Erilaiset oppilaat ja oppijat

Joskus sopeutumisongelmaisten oppilaiden koulumenestys on alentunut. Tähän on usein hyvin erilaisia syitä. Oikullisten oppilaiden käyttäytymisestä aiheutunut keskittymisen puute tunneilla voi estää sekä tiedon että taitojen oppimista. Tästä johtuva oppilaan pitkään jatkuva epäonnistuminen koulussa alentaa huomattavasti oppilaan kiinnostusta ja motivaatiota sekä itseluottamusta tutustua uusiin oppimisen alueisiin. Tästä muodostuu hyvin herkästi alakierre joka estää koulusaavutuksia myös tulevaisuudessa. Lisäksi koulusaavutusten, älykkyyden ja sosiaalisten kypsyyden välisen kuilun estävät osaltaan lapsen omaa ikää vastaavan oppimateriaalin käytön. Ongelmana saattaa olla myös että, oppilaan vapaa-aikana ilmeneviä kykyjä ja saavutuksia ei arvosteta koulussa millään tavalla. Hyvin paljon vaikuttaa myös oppilaan koulumenestykseen jos perheellä tai oppilaalla ei ole positiivisia odotuksia koulusaavutusten suhteen, voi edelleen alentaa motivaatiota oppilaan oppimiseen. Sosiaalisen sopeutumattomuuden ja seuraavien käyttäytymisen ongelmien takana ovat hyvin usein täyttymättömät perusturvallisuuden tarpeet. Näihin tarpeisiin kuuluvat fysiologiset tarpeet, kuten ravinto, lämpö ja suoja sekä psykologiset tarpeet esim. huolenpito ja rakkaus. ( Lindh & Sinkkonen 2009, 16.)

Koulunkäynnin katkeamista tai liiallisia poissaolija joudutaan tarkastelemaan jo tapahtunutta jälkikäteen arvioiden. Tämä tehdään yleensä haastattelemalla koulusta pois jääneitä oppilaita heidän kokemuksiaan tai tarkastelemalla koulun tarjoamaa opetusta tai koulun ympäristöä ja instituutiota. Sopeutumisen ongelma-alueita on kartoitettu myös oppilaiden kulttuuritaustan, yksilötason kokemuksien ja erityisopetusta koskevien tutkimusten kautta. Opetustyöskentelyn sujuminen vaatii järjestyksen aikaansaamista ja ylläpitämistä luokkatilassa sekä tehokasta opetuksen suunnittelua siten että koko ryhmä otetaan huomioon. Käytännössä on todettu että sellaisten toimintastrategioiden käyttäminen opetuksessa on tehokasta, jotka perustuvat oppilaan sitoutuvaan oppimiseen ja häiriötekijöiden vähentymiseen opetustilanteessa. Oppilaan keskittyminen oppimiseen liittyen tehtävien suorittamiseen, voidaan todeta että osoitus on hyvästä opettamisesta. Hyvä opiskeluilmapiiri on luokassa, jossa opiskelijalla on mahdollisuus oppimiseen ja opettajalla tilaisuus suunnitella ja toteuttaa opetusta ja toteuttaa järjestyksen ylläpidon lisäksi tärkeitä kasvatuksen tavoitteita. ( Lindh ym. 2009, 19.)

Opettajan taidot

Opettajan ammatin taidollisia seikkoja ovat.

·         Oppilaiden opettamista koskevien psykologisten ja oppimiseen liittyvien tarpeiden tunnistaminen ja sen hetkisen tutkimuksen ja teorian ymmärtäminen.

·         Positiivisten oppilas-opettaja-suhteiden sekä oppilaiden välisten suhteiden luominen.

·         Sellaisten opetusmenetelmien käyttäminen, jotka edistävät optimaalista oppimista ja vastaavat sekä oppilasryhmän että yksittäisten oppilaiden akateemisia tarpeita.

·         Käsillä olevan tehtävän keskittymisen maksimointi, siihen liittyvät ryhmän organisointi- ja hallintakyvyt. ( Lindh ym. 2009, 21.)

Opettajaosaamisessa on korostettava sen ainutlaatuisuutta ja yksilöllisyyttä. Jokainen opettajapersoona rakentaa käytännön kokemusten kautta oman tapansa toimia. Yksittäiset opetustilanteet ja niissä tapahtuvat kohtaamiset, oppimistapahtumien suunnittelu opetussuunnitelmien pohjalta, sisältöjen valinta tiedonkäsitykseen ja oppijan merkitysmaailmaan tukeutuen, materiaalien kokoaminen, työyhteisön keskinäinen yhteistyö, toiminnan arviointi, vanhempien tapaaminen ja yhteyksien vaaliminen ovat toimintoja, joihin osaaminen kiinnittyy. Puhutaan että jos tahdot ymmärtää toista ihmistä, tulisi sinun ymmärtää hänen tärkeille asioille antamiaan merkityksiä. Hyvä yhteistyö ja kumppanuus perustuvat toisen merkitysten tajuamiseen ja niiden hyväksymiseen. ( Ikonen ym. 2009, 202–203.)

Tukea saavien oppilaiden määrä on kasvanut, koska säädösten ja määräysten sekä opetussuunnitelmien perusteiden mukaan oppimisvaikeuksien ilmenemistä pitää ennakoida, ne tulee ottaa huomioon varhain ja niiden korjaamiseen pitää puuttua heti, koska näin oppilas saa kaiken mahdollisen avun silloin, kun vaikeudet ovat vielä pieniä. Oppimisvaikeuksien lisääntymisen ilmiö osoittaa myös sen, että opettajat yhä paremmin löytävät tukea tarvitsevat oppilaat ja myös yrittävät järjestää heille apua. ( Ikonen ym. 2009, 239.)

Opetuksessa pitäisi olla oppilaslähtöistä tilanneherkkyyttä, sillä juuri oppilaiden itsensä esittämät pohdinnat synnyttävät melko usein kipinöitä oivalluksiin. Rohkeus toteuttaa opetusta oppilaiden kysymysten pohjalta lisää myös opiskelumotivaatiota. Oppilas saa arvokkaan vuorovaikutuskokemuksen, kun opettaja huomioi hänen ajatuksensa ja jopa lähtee viemään opetusta hänen ajatuksensa pohjalta.  ( Cantell 2010, 68.)

Riittämättömyys on tuttu tunne useimmille opettajille joissakin tilanteissa. Riittämättömyys liittyy tiedollisiin taitoihin, työtapoihin, tekniikkaan ja ajanhallintaan. Erityisen raskaana ovat tilanteet jossa, opettaja kokee epäonnistuneensa kuten sosiaalisten tilanteiden hoitamisessa. Opettaja työskentelee päivittäin useiden oppilaiden kanssa. On hyvin todennäköistä, että joku ei pidä opettajan opetustyylistä tai persoonasta. Tilanne on samankaltainen kaikissa sosiaalisissa yhteistöissä, myös aikuisten kanssa, mutta nuorten kanssa joutuu enemmän törmäämään ilmaisun suoruuteen ja karkeuteen. ( Cantell 2010, 85.)

Oppilaan yksilöllisyyden tuki

Mikä on normaalius? Koululuokassa jokaisella oppilaalla on omat erityiset ominaisuutensa. Yksi on hidas, toinen nopea, kolmannella on silmälasit, neljäs on vasenkätinen, viides puhuu lujaa, kuudes änkyttää ja niin edelleen. Jokainen oppilas ja opettaja voitaisiin myös määritellä aina jollakin perusteella epänormaaliksi. Luokittelut ja määrittelyt ovat kulttuurisidonnaisia ja myös aikaan sidottuja asioita. Meitä voi mietityttää, mitä muissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa arvostetaan ja mistä ominaisuuksista pyritään pääsemään eroon. On tärkeää arvostaa jokaista oppilasta ja kunnioittaa heidän erityisyyttään. ( Cantell 2010, 90.)

Yksilöllisyyden merkitys koulutuksessa korostuu. Opettajan on halittava ammattimaisen kasvun lisäksi persoonallisen kasvun merkitystä sekä näiden välistä vuorovaikutusta.  Erilaisuuden huomioon ottaminen koulutyössä on myös kasvanut. Kasvatustyön merkityksen ymmärtäminen sekä uusien työ- ja toimintatapojen kehittely ja rohkeus kokeilla niitä ovat hyvin tärkeitä. Ajatus luovasta ammatinopettajasta on lähtökohta aidolle opettajuudelle. Opettajan ammattitaito on löytää niitä asioita, mitkä toimivat ja mitä voidaan tukea sekä kannustaa. Erilaisuuden hyväksyminen on tärkeää. Keksitään keinoja ja ratkaisuja, millä päästään yhteiseen tavoitteeseen joskus hyvinkin pienin askelin. Tärkeäksi asiaksi muodostuu palaute ja se miten sitä annetaan. Omien kykyjen ja tavoitteiden analysointi luo edellytykset ammatillisen identiteetin kehitykselle. Onnistuneiden töiden ja tehtävien kautta mielihyvää kannattaa korostaa. Hyvä itsetunto kasvattaa ammatti – identiteettiä. (Jahnukainen ym. 2003, 111 – 112.)

Tiedon siirtämiseen perustuva opetus ei enää riitä. Tilalle tarvitaan tutkivaan oppimiseen jaettuun vastuuseen ja oppilaiden aktiiviseen osallistumiseen perustuvia pedagogisia toimintakulttuureja. Opettajan osallistumista rikkaan vuorovaikutuksen luokassa on verrattu improvisoituun teatteriesitykseen: etenevien keskustelujen kulkua ei voi suunnitella etukäteen. Oppilaat ottavat myös itse vastuuta tiedollisista neuvotteluista. Opettajan vastuu painottuu sosiaalisten ja emotionaalisten vuorovaikutusprosessien ohjaamiseen yhteisten keskustelujen aikana. Opettajan ohjaus voi olla esimerkiksi ideoiden herättelyä, päättelyprosessin mallintamista ja rohkaisua yhteiseen vastuunottoon. Tuen tarve vaihtelee luokan vuorovaikutustilanteiden mukana. Hiljaiset oppilaat tarvitsevat osallistumisensa tueksi aktiivisemman opettajan. (Kovalainen 2013,7.)

 

Pohdintaa

Opettajan työssäni olen monesti joutunut pohtimaan, näitä asioita hyvin erilaisista näkökulmista erilaisten oppilaiden välillä. Miten saan oppilaan kiinnostumaan ja motivoitumaan opetettavasta aiheesta ja miten saan annettua oppilaalle mahdollisemman paljon tietoa joka jäisi oppilaan omaan käyttöön. Kaikki oppilaat oppivat hyvin eri tavalla ja siihen opettajan on sovellettava erilaisia opetusmenetelmiä. Olen monesti ottanut käyttöön mallioppimisen ja jotkut oppilaat ovat itseohjautuvia ja hakevat asiasta tietoa itse.

Toimiessani erityisryhmänohjaajana sain hyvin erilaisia näkökulmia erilaisten oppilaiden oppimisesta ja miten heidän kanssaan toimitaan. Toiminnallinen tekeminen on yksi tärkeimmistä oppimisenmalleista eritysoppilaiden kanssa. Opettajan ja oppilaan välillä täytyy olla luottamus asioiden suhteen, näin syntyy oppilaalle myös niitä onnistumisia.  Opettajan työssäni olen oppinut hyväksymään ihmisten erilaisuuden ihan eri tavalla, kun tietää että oppilaat oppivat hyvin erilaisista asioista. Tässä työssä on rikkaus että saa opettaa hyvin erilaisia oppilaita ja nähdä heidän kasvunsa vuosien varrella. Jokaisesta oppilaasta löytyy aina se jokin vahvuus, jota he voivat hyödyntää työssään.

Erilaisista kulttuureista tulevia opiskelijoita osaa myös katsoa positiivisesti hyvin eri näkökulmasta. Opettajan tehtäviin kuuluu oppilaiden tukeminen ja kannustaminen hyvin vahvasti. Olen huomannut että kun oppilaita tulee eri kulttuureista, niin opettajan täytyy alkaa myös ymmärtää heidän elämäänsä täällä Suomessa. Täytyy sanoa että itselleni on avartunut monta asiaa eri kulttuurista tulevien oppilaiden myötä. Opettajana tunne että olen ollut myös yksi oppijoista. Opettajan on hyvä tuntea ja tutustua oppilaidensa maan eri kulttuuriin ja niiden tapoihin, tällöin oppilaan opettaminen on myös helpompaa. Kun opettaja tutustuu oppilaidensa tausta kulttuureihin, on opettajalla paremmat mahdollisuudet oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen. Opettajalla löytyy myös ymmärrystä, ihan eri näkökulmista opetuksen ja oppilaiden välillä.

 

Lähteet:

Cantell, H.2010. Ratkaiseva vuorovaikutus. Juva. WS Bookwell Oy.

Ikonen, O. & Krogerus, A.2009. Ainutkertainen Oppija. Juva. WS Bookwell Oy.

Jahnukainen, M. & Pynnönen, P.2003. Ammatillisen erityisopetuksen kentällä. Saarijärvi. PUBLISHER.

Kovalainen, M.2013. Tiedonsiirrosta oppimisen orkestrointiin. Opettajalehti 50,7.

Lindh, R. & Sinkkonen, H-M.2009. Koulusta selviytyminen. Tampere. Juvenes Print Oy.