Erilaisten oppilaiden ohjaaminen ja
opettaminen
Kehittämisosaaminen 2
Johdanto
Opettajan
työssäni joudun tekemisiin erilaisten oppilaiden kanssa. Omassa työssäni olen
oppinut näkemään jo muutaman opetuskerran jälkeen, kuka oppilaista tarvitsee
tukea ja miten hän parhaiten jonkun asian oppii ja miten opettajana voin häntä
auttaa opinnoissa. Oppilailla itsellään on joskus oppimisessa hieman
epävarmuutta ja pelkoa, mutta antamalla oppilaalle onnistumisen iloa
koulutöissä, niin oppilaille syntyy sitä motivaatiota ja itseohjautuvuutta.
Erilaisten oppilaiden ohjaaminen ja opettaminen on välillä haastavaa ja joskus
tuntuu että opettajan roolissa tulee riittämättömyyden tunne. Mutta kun
opettaja oppii tuntemaan ryhmän oppilaat, niin opettaja osaa suunnitella tunnin
työtehtävät kuka tekee mitäkin ja miten. Erityisryhmänohjaajana joutuu opettaja
antamaan oppilaille melko paljon yksilöllistä ohjausta. Mutta opettajan
näkökulmasta on ilo nähdä, miten nämäkin oppilaat osaavat iloita penistä
onnistumisista.
Vain kohtaamalla erilaisuutta opimme
suhtautumaan erilaisuuteen luonnollisena asiana. Sama oppimisympäristö,
yhteinen koulu ja samat kaverit kuin vertaisillakin ovat jokaisen oppilaan
perusoikeuksia ja edellyttävät oppimista helpottavia järjestelyjä ja tukitoimia
kaikissa opetusryhmissä, joissa oppilas saa opetusta. Tukea tarvitsevan
oppilaan oppiminen edellyttää aina hänen omiin tarpeisiinsa perustuvaa
yksilöllistä suunnittelua ja opetuksen toteuttamista.( Ikonen & Krogerus
2009,236.)
Ammatillisessa
erityisopetuksessa opettaja kohtaa oppilaan, jonka menneisyys usein on aika
pirstaleinen. Vanhempien ohjauksen puuttuessa hänen arvomaailmansa ja
itsetuntonsa kehitys on muodostunut paljolti vertaisryhmän parissa. Oppilaan
minäkuva, itsetunto ja itseluottamus ovat joskus jo erittäin alhaisella
tasolla. Luottamuksellisten suhteiden luominen alkaa keskustelemalla nuoren
kanssa ja olemalla aidosti kiinnostunut hänen senhetkisestä tilanteestaan.
Sosiaalisten riskien ja niihin liittyvien taustatekijöiden ymmärtäminen on
tärkeä osa keskusteluja. Erilaiset taustatekijät ja riskien tunnusmerkkejä
täytyy ymmärtää, tutkia ja tuntea, jotta nuorelle voidaan kohdentaa
ennaltaehkäisevää tukea. Usein on hyödyllistä lähteä tarkastelemaan
erityisoppilasta minäkuvan käsitteen avulla.( Jahnukainen & Pynnönen
2003,124.)
Erilaiset oppilaat ja oppijat
Joskus
sopeutumisongelmaisten oppilaiden koulumenestys on alentunut. Tähän on usein
hyvin erilaisia syitä. Oikullisten oppilaiden käyttäytymisestä aiheutunut
keskittymisen puute tunneilla voi estää sekä tiedon että taitojen oppimista. Tästä
johtuva oppilaan pitkään jatkuva epäonnistuminen koulussa alentaa huomattavasti
oppilaan kiinnostusta ja motivaatiota sekä itseluottamusta tutustua uusiin
oppimisen alueisiin. Tästä muodostuu hyvin herkästi alakierre joka estää
koulusaavutuksia myös tulevaisuudessa. Lisäksi koulusaavutusten, älykkyyden ja
sosiaalisten kypsyyden välisen kuilun estävät osaltaan lapsen omaa ikää
vastaavan oppimateriaalin käytön. Ongelmana saattaa olla myös että, oppilaan
vapaa-aikana ilmeneviä kykyjä ja saavutuksia ei arvosteta koulussa millään
tavalla. Hyvin paljon vaikuttaa myös oppilaan koulumenestykseen jos perheellä
tai oppilaalla ei ole positiivisia odotuksia koulusaavutusten suhteen, voi
edelleen alentaa motivaatiota oppilaan oppimiseen. Sosiaalisen
sopeutumattomuuden ja seuraavien käyttäytymisen ongelmien takana ovat hyvin
usein täyttymättömät perusturvallisuuden tarpeet. Näihin tarpeisiin kuuluvat
fysiologiset tarpeet, kuten ravinto, lämpö ja suoja sekä psykologiset tarpeet
esim. huolenpito ja rakkaus. ( Lindh & Sinkkonen 2009, 16.)
Koulunkäynnin
katkeamista tai liiallisia poissaolija joudutaan tarkastelemaan jo tapahtunutta
jälkikäteen arvioiden. Tämä tehdään yleensä haastattelemalla koulusta pois
jääneitä oppilaita heidän kokemuksiaan tai tarkastelemalla koulun tarjoamaa
opetusta tai koulun ympäristöä ja instituutiota. Sopeutumisen ongelma-alueita
on kartoitettu myös oppilaiden kulttuuritaustan, yksilötason kokemuksien ja
erityisopetusta koskevien tutkimusten kautta. Opetustyöskentelyn sujuminen
vaatii järjestyksen aikaansaamista ja ylläpitämistä luokkatilassa sekä
tehokasta opetuksen suunnittelua siten että koko ryhmä otetaan huomioon.
Käytännössä on todettu että sellaisten toimintastrategioiden käyttäminen
opetuksessa on tehokasta, jotka perustuvat oppilaan sitoutuvaan oppimiseen ja
häiriötekijöiden vähentymiseen opetustilanteessa. Oppilaan keskittyminen oppimiseen
liittyen tehtävien suorittamiseen, voidaan todeta että osoitus on hyvästä
opettamisesta. Hyvä opiskeluilmapiiri on luokassa, jossa opiskelijalla on
mahdollisuus oppimiseen ja opettajalla tilaisuus suunnitella ja toteuttaa
opetusta ja toteuttaa järjestyksen ylläpidon lisäksi tärkeitä kasvatuksen
tavoitteita. ( Lindh ym. 2009, 19.)
Opettajan taidot
Opettajan
ammatin taidollisia seikkoja ovat.
·
Oppilaiden
opettamista koskevien psykologisten ja oppimiseen liittyvien tarpeiden tunnistaminen
ja sen hetkisen tutkimuksen ja teorian ymmärtäminen.
·
Positiivisten
oppilas-opettaja-suhteiden sekä oppilaiden välisten suhteiden luominen.
·
Sellaisten
opetusmenetelmien käyttäminen, jotka edistävät optimaalista oppimista ja
vastaavat sekä oppilasryhmän että yksittäisten oppilaiden akateemisia tarpeita.
·
Käsillä
olevan tehtävän keskittymisen maksimointi, siihen liittyvät ryhmän
organisointi- ja hallintakyvyt. ( Lindh ym. 2009, 21.)
Opettajaosaamisessa
on korostettava sen ainutlaatuisuutta ja yksilöllisyyttä. Jokainen
opettajapersoona rakentaa käytännön kokemusten kautta oman tapansa toimia.
Yksittäiset opetustilanteet ja niissä tapahtuvat kohtaamiset,
oppimistapahtumien suunnittelu opetussuunnitelmien pohjalta, sisältöjen valinta
tiedonkäsitykseen ja oppijan merkitysmaailmaan tukeutuen, materiaalien
kokoaminen, työyhteisön keskinäinen yhteistyö, toiminnan arviointi, vanhempien
tapaaminen ja yhteyksien vaaliminen ovat toimintoja, joihin osaaminen
kiinnittyy. Puhutaan että jos tahdot ymmärtää toista ihmistä, tulisi sinun
ymmärtää hänen tärkeille asioille antamiaan merkityksiä. Hyvä yhteistyö ja
kumppanuus perustuvat toisen merkitysten tajuamiseen ja niiden hyväksymiseen. (
Ikonen ym. 2009, 202–203.)
Tukea
saavien oppilaiden määrä on kasvanut, koska säädösten ja määräysten sekä
opetussuunnitelmien perusteiden mukaan oppimisvaikeuksien ilmenemistä pitää
ennakoida, ne tulee ottaa huomioon varhain ja niiden korjaamiseen pitää puuttua
heti, koska näin oppilas saa kaiken mahdollisen avun silloin, kun vaikeudet
ovat vielä pieniä. Oppimisvaikeuksien lisääntymisen ilmiö osoittaa myös sen,
että opettajat yhä paremmin löytävät tukea tarvitsevat oppilaat ja myös
yrittävät järjestää heille apua. ( Ikonen ym. 2009, 239.)
Opetuksessa
pitäisi olla oppilaslähtöistä tilanneherkkyyttä, sillä juuri oppilaiden itsensä
esittämät pohdinnat synnyttävät melko usein kipinöitä oivalluksiin. Rohkeus
toteuttaa opetusta oppilaiden kysymysten pohjalta lisää myös
opiskelumotivaatiota. Oppilas saa arvokkaan vuorovaikutuskokemuksen, kun
opettaja huomioi hänen ajatuksensa ja jopa lähtee viemään opetusta hänen
ajatuksensa pohjalta. ( Cantell 2010,
68.)
Riittämättömyys
on tuttu tunne useimmille opettajille joissakin tilanteissa. Riittämättömyys
liittyy tiedollisiin taitoihin, työtapoihin, tekniikkaan ja ajanhallintaan.
Erityisen raskaana ovat tilanteet jossa, opettaja kokee epäonnistuneensa kuten
sosiaalisten tilanteiden hoitamisessa. Opettaja työskentelee päivittäin useiden
oppilaiden kanssa. On hyvin todennäköistä, että joku ei pidä opettajan
opetustyylistä tai persoonasta. Tilanne on samankaltainen kaikissa
sosiaalisissa yhteistöissä, myös aikuisten kanssa, mutta nuorten kanssa joutuu
enemmän törmäämään ilmaisun suoruuteen ja karkeuteen. ( Cantell 2010, 85.)
Oppilaan yksilöllisyyden tuki
Mikä on
normaalius? Koululuokassa jokaisella oppilaalla on omat erityiset
ominaisuutensa. Yksi on hidas, toinen nopea, kolmannella on silmälasit, neljäs
on vasenkätinen, viides puhuu lujaa, kuudes änkyttää ja niin edelleen. Jokainen
oppilas ja opettaja voitaisiin myös määritellä aina jollakin perusteella
epänormaaliksi. Luokittelut ja määrittelyt ovat kulttuurisidonnaisia ja myös
aikaan sidottuja asioita. Meitä voi mietityttää, mitä muissa yhteiskunnissa ja
kulttuureissa arvostetaan ja mistä ominaisuuksista pyritään pääsemään eroon. On
tärkeää arvostaa jokaista oppilasta ja kunnioittaa heidän erityisyyttään. (
Cantell 2010, 90.)
Yksilöllisyyden
merkitys koulutuksessa korostuu. Opettajan on halittava ammattimaisen kasvun
lisäksi persoonallisen kasvun merkitystä sekä näiden välistä vuorovaikutusta. Erilaisuuden huomioon ottaminen koulutyössä on
myös kasvanut. Kasvatustyön merkityksen ymmärtäminen sekä uusien työ- ja
toimintatapojen kehittely ja rohkeus kokeilla niitä ovat hyvin tärkeitä. Ajatus
luovasta ammatinopettajasta on lähtökohta aidolle opettajuudelle. Opettajan
ammattitaito on löytää niitä asioita, mitkä toimivat ja mitä voidaan tukea sekä
kannustaa. Erilaisuuden hyväksyminen on tärkeää. Keksitään keinoja ja
ratkaisuja, millä päästään yhteiseen tavoitteeseen joskus hyvinkin pienin
askelin. Tärkeäksi asiaksi muodostuu palaute ja se miten sitä annetaan. Omien
kykyjen ja tavoitteiden analysointi luo edellytykset ammatillisen identiteetin
kehitykselle. Onnistuneiden töiden ja tehtävien kautta mielihyvää kannattaa
korostaa. Hyvä itsetunto kasvattaa ammatti – identiteettiä. (Jahnukainen ym.
2003, 111 – 112.)
Tiedon siirtämiseen perustuva
opetus ei enää riitä. Tilalle tarvitaan tutkivaan oppimiseen jaettuun vastuuseen
ja oppilaiden aktiiviseen osallistumiseen perustuvia pedagogisia
toimintakulttuureja. Opettajan osallistumista rikkaan vuorovaikutuksen luokassa
on verrattu improvisoituun teatteriesitykseen: etenevien keskustelujen kulkua
ei voi suunnitella etukäteen. Oppilaat ottavat myös itse vastuuta tiedollisista
neuvotteluista. Opettajan vastuu painottuu sosiaalisten ja emotionaalisten
vuorovaikutusprosessien ohjaamiseen yhteisten keskustelujen aikana. Opettajan
ohjaus voi olla esimerkiksi ideoiden herättelyä, päättelyprosessin
mallintamista ja rohkaisua yhteiseen vastuunottoon. Tuen tarve vaihtelee luokan
vuorovaikutustilanteiden mukana. Hiljaiset oppilaat tarvitsevat
osallistumisensa tueksi aktiivisemman opettajan. (Kovalainen 2013,7.)
Pohdintaa
Opettajan työssäni
olen monesti joutunut pohtimaan, näitä asioita hyvin erilaisista näkökulmista
erilaisten oppilaiden välillä. Miten saan oppilaan kiinnostumaan ja
motivoitumaan opetettavasta aiheesta ja miten saan annettua oppilaalle
mahdollisemman paljon tietoa joka jäisi oppilaan omaan käyttöön. Kaikki
oppilaat oppivat hyvin eri tavalla ja siihen opettajan on sovellettava
erilaisia opetusmenetelmiä. Olen monesti ottanut käyttöön mallioppimisen ja
jotkut oppilaat ovat itseohjautuvia ja hakevat asiasta tietoa itse.
Toimiessani
erityisryhmänohjaajana sain hyvin erilaisia näkökulmia erilaisten oppilaiden
oppimisesta ja miten heidän kanssaan toimitaan. Toiminnallinen tekeminen on
yksi tärkeimmistä oppimisenmalleista eritysoppilaiden kanssa. Opettajan ja
oppilaan välillä täytyy olla luottamus asioiden suhteen, näin syntyy oppilaalle
myös niitä onnistumisia. Opettajan
työssäni olen oppinut hyväksymään ihmisten erilaisuuden ihan eri tavalla, kun
tietää että oppilaat oppivat hyvin erilaisista asioista. Tässä työssä on rikkaus
että saa opettaa hyvin erilaisia oppilaita ja nähdä heidän kasvunsa vuosien
varrella. Jokaisesta oppilaasta löytyy aina se jokin vahvuus, jota he voivat
hyödyntää työssään.
Erilaisista
kulttuureista tulevia opiskelijoita osaa myös katsoa positiivisesti hyvin eri
näkökulmasta. Opettajan tehtäviin kuuluu oppilaiden tukeminen ja kannustaminen
hyvin vahvasti. Olen huomannut että kun oppilaita tulee eri kulttuureista, niin
opettajan täytyy alkaa myös ymmärtää heidän elämäänsä täällä Suomessa. Täytyy
sanoa että itselleni on avartunut monta asiaa eri kulttuurista tulevien oppilaiden
myötä. Opettajana tunne että olen ollut myös yksi oppijoista. Opettajan on hyvä
tuntea ja tutustua oppilaidensa maan eri kulttuuriin ja niiden tapoihin,
tällöin oppilaan opettaminen on myös helpompaa. Kun opettaja tutustuu
oppilaidensa tausta kulttuureihin, on opettajalla paremmat mahdollisuudet
oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen. Opettajalla löytyy myös ymmärrystä, ihan
eri näkökulmista opetuksen ja oppilaiden välillä.
Lähteet:
Cantell,
H.2010. Ratkaiseva vuorovaikutus. Juva. WS Bookwell
Oy.
Ikonen, O. & Krogerus, A.2009. Ainutkertainen Oppija. Juva. WS
Bookwell Oy.
Jahnukainen,
M. & Pynnönen, P.2003. Ammatillisen erityisopetuksen kentällä. Saarijärvi.
PUBLISHER.
Kovalainen,
M.2013. Tiedonsiirrosta oppimisen orkestrointiin. Opettajalehti 50,7.
Lindh, R.
& Sinkkonen, H-M.2009. Koulusta selviytyminen. Tampere. Juvenes Print Oy.