Erilaisten oppilaiden ohjaaminen ja opettaminen

Kehittämisosaaminen 2

Johdanto

Opettajan työssäni joudun tekemisiin erilaisten oppilaiden kanssa. Omassa työssäni olen oppinut näkemään jo muutaman opetuskerran jälkeen, kuka oppilaista tarvitsee tukea ja miten hän parhaiten jonkun asian oppii ja miten opettajana voin häntä auttaa opinnoissa. Oppilailla itsellään on joskus oppimisessa hieman epävarmuutta ja pelkoa, mutta antamalla oppilaalle onnistumisen iloa koulutöissä, niin oppilaille syntyy sitä motivaatiota ja itseohjautuvuutta. Erilaisten oppilaiden ohjaaminen ja opettaminen on välillä haastavaa ja joskus tuntuu että opettajan roolissa tulee riittämättömyyden tunne. Mutta kun opettaja oppii tuntemaan ryhmän oppilaat, niin opettaja osaa suunnitella tunnin työtehtävät kuka tekee mitäkin ja miten. Erityisryhmänohjaajana joutuu opettaja antamaan oppilaille melko paljon yksilöllistä ohjausta. Mutta opettajan näkökulmasta on ilo nähdä, miten nämäkin oppilaat osaavat iloita penistä onnistumisista.

 Vain kohtaamalla erilaisuutta opimme suhtautumaan erilaisuuteen luonnollisena asiana. Sama oppimisympäristö, yhteinen koulu ja samat kaverit kuin vertaisillakin ovat jokaisen oppilaan perusoikeuksia ja edellyttävät oppimista helpottavia järjestelyjä ja tukitoimia kaikissa opetusryhmissä, joissa oppilas saa opetusta. Tukea tarvitsevan oppilaan oppiminen edellyttää aina hänen omiin tarpeisiinsa perustuvaa yksilöllistä suunnittelua ja opetuksen toteuttamista.( Ikonen & Krogerus 2009,236.)

Ammatillisessa erityisopetuksessa opettaja kohtaa oppilaan, jonka menneisyys usein on aika pirstaleinen. Vanhempien ohjauksen puuttuessa hänen arvomaailmansa ja itsetuntonsa kehitys on muodostunut paljolti vertaisryhmän parissa. Oppilaan minäkuva, itsetunto ja itseluottamus ovat joskus jo erittäin alhaisella tasolla. Luottamuksellisten suhteiden luominen alkaa keskustelemalla nuoren kanssa ja olemalla aidosti kiinnostunut hänen senhetkisestä tilanteestaan. Sosiaalisten riskien ja niihin liittyvien taustatekijöiden ymmärtäminen on tärkeä osa keskusteluja. Erilaiset taustatekijät ja riskien tunnusmerkkejä täytyy ymmärtää, tutkia ja tuntea, jotta nuorelle voidaan kohdentaa ennaltaehkäisevää tukea. Usein on hyödyllistä lähteä tarkastelemaan erityisoppilasta minäkuvan käsitteen avulla.( Jahnukainen & Pynnönen 2003,124.) 

Erilaiset oppilaat ja oppijat

Joskus sopeutumisongelmaisten oppilaiden koulumenestys on alentunut. Tähän on usein hyvin erilaisia syitä. Oikullisten oppilaiden käyttäytymisestä aiheutunut keskittymisen puute tunneilla voi estää sekä tiedon että taitojen oppimista. Tästä johtuva oppilaan pitkään jatkuva epäonnistuminen koulussa alentaa huomattavasti oppilaan kiinnostusta ja motivaatiota sekä itseluottamusta tutustua uusiin oppimisen alueisiin. Tästä muodostuu hyvin herkästi alakierre joka estää koulusaavutuksia myös tulevaisuudessa. Lisäksi koulusaavutusten, älykkyyden ja sosiaalisten kypsyyden välisen kuilun estävät osaltaan lapsen omaa ikää vastaavan oppimateriaalin käytön. Ongelmana saattaa olla myös että, oppilaan vapaa-aikana ilmeneviä kykyjä ja saavutuksia ei arvosteta koulussa millään tavalla. Hyvin paljon vaikuttaa myös oppilaan koulumenestykseen jos perheellä tai oppilaalla ei ole positiivisia odotuksia koulusaavutusten suhteen, voi edelleen alentaa motivaatiota oppilaan oppimiseen. Sosiaalisen sopeutumattomuuden ja seuraavien käyttäytymisen ongelmien takana ovat hyvin usein täyttymättömät perusturvallisuuden tarpeet. Näihin tarpeisiin kuuluvat fysiologiset tarpeet, kuten ravinto, lämpö ja suoja sekä psykologiset tarpeet esim. huolenpito ja rakkaus. ( Lindh & Sinkkonen 2009, 16.)

Koulunkäynnin katkeamista tai liiallisia poissaolija joudutaan tarkastelemaan jo tapahtunutta jälkikäteen arvioiden. Tämä tehdään yleensä haastattelemalla koulusta pois jääneitä oppilaita heidän kokemuksiaan tai tarkastelemalla koulun tarjoamaa opetusta tai koulun ympäristöä ja instituutiota. Sopeutumisen ongelma-alueita on kartoitettu myös oppilaiden kulttuuritaustan, yksilötason kokemuksien ja erityisopetusta koskevien tutkimusten kautta. Opetustyöskentelyn sujuminen vaatii järjestyksen aikaansaamista ja ylläpitämistä luokkatilassa sekä tehokasta opetuksen suunnittelua siten että koko ryhmä otetaan huomioon. Käytännössä on todettu että sellaisten toimintastrategioiden käyttäminen opetuksessa on tehokasta, jotka perustuvat oppilaan sitoutuvaan oppimiseen ja häiriötekijöiden vähentymiseen opetustilanteessa. Oppilaan keskittyminen oppimiseen liittyen tehtävien suorittamiseen, voidaan todeta että osoitus on hyvästä opettamisesta. Hyvä opiskeluilmapiiri on luokassa, jossa opiskelijalla on mahdollisuus oppimiseen ja opettajalla tilaisuus suunnitella ja toteuttaa opetusta ja toteuttaa järjestyksen ylläpidon lisäksi tärkeitä kasvatuksen tavoitteita. ( Lindh ym. 2009, 19.)

Opettajan taidot

Opettajan ammatin taidollisia seikkoja ovat.

·         Oppilaiden opettamista koskevien psykologisten ja oppimiseen liittyvien tarpeiden tunnistaminen ja sen hetkisen tutkimuksen ja teorian ymmärtäminen.

·         Positiivisten oppilas-opettaja-suhteiden sekä oppilaiden välisten suhteiden luominen.

·         Sellaisten opetusmenetelmien käyttäminen, jotka edistävät optimaalista oppimista ja vastaavat sekä oppilasryhmän että yksittäisten oppilaiden akateemisia tarpeita.

·         Käsillä olevan tehtävän keskittymisen maksimointi, siihen liittyvät ryhmän organisointi- ja hallintakyvyt. ( Lindh ym. 2009, 21.)

Opettajaosaamisessa on korostettava sen ainutlaatuisuutta ja yksilöllisyyttä. Jokainen opettajapersoona rakentaa käytännön kokemusten kautta oman tapansa toimia. Yksittäiset opetustilanteet ja niissä tapahtuvat kohtaamiset, oppimistapahtumien suunnittelu opetussuunnitelmien pohjalta, sisältöjen valinta tiedonkäsitykseen ja oppijan merkitysmaailmaan tukeutuen, materiaalien kokoaminen, työyhteisön keskinäinen yhteistyö, toiminnan arviointi, vanhempien tapaaminen ja yhteyksien vaaliminen ovat toimintoja, joihin osaaminen kiinnittyy. Puhutaan että jos tahdot ymmärtää toista ihmistä, tulisi sinun ymmärtää hänen tärkeille asioille antamiaan merkityksiä. Hyvä yhteistyö ja kumppanuus perustuvat toisen merkitysten tajuamiseen ja niiden hyväksymiseen. ( Ikonen ym. 2009, 202–203.)

Tukea saavien oppilaiden määrä on kasvanut, koska säädösten ja määräysten sekä opetussuunnitelmien perusteiden mukaan oppimisvaikeuksien ilmenemistä pitää ennakoida, ne tulee ottaa huomioon varhain ja niiden korjaamiseen pitää puuttua heti, koska näin oppilas saa kaiken mahdollisen avun silloin, kun vaikeudet ovat vielä pieniä. Oppimisvaikeuksien lisääntymisen ilmiö osoittaa myös sen, että opettajat yhä paremmin löytävät tukea tarvitsevat oppilaat ja myös yrittävät järjestää heille apua. ( Ikonen ym. 2009, 239.)

Opetuksessa pitäisi olla oppilaslähtöistä tilanneherkkyyttä, sillä juuri oppilaiden itsensä esittämät pohdinnat synnyttävät melko usein kipinöitä oivalluksiin. Rohkeus toteuttaa opetusta oppilaiden kysymysten pohjalta lisää myös opiskelumotivaatiota. Oppilas saa arvokkaan vuorovaikutuskokemuksen, kun opettaja huomioi hänen ajatuksensa ja jopa lähtee viemään opetusta hänen ajatuksensa pohjalta.  ( Cantell 2010, 68.)

Riittämättömyys on tuttu tunne useimmille opettajille joissakin tilanteissa. Riittämättömyys liittyy tiedollisiin taitoihin, työtapoihin, tekniikkaan ja ajanhallintaan. Erityisen raskaana ovat tilanteet jossa, opettaja kokee epäonnistuneensa kuten sosiaalisten tilanteiden hoitamisessa. Opettaja työskentelee päivittäin useiden oppilaiden kanssa. On hyvin todennäköistä, että joku ei pidä opettajan opetustyylistä tai persoonasta. Tilanne on samankaltainen kaikissa sosiaalisissa yhteistöissä, myös aikuisten kanssa, mutta nuorten kanssa joutuu enemmän törmäämään ilmaisun suoruuteen ja karkeuteen. ( Cantell 2010, 85.)

Oppilaan yksilöllisyyden tuki

Mikä on normaalius? Koululuokassa jokaisella oppilaalla on omat erityiset ominaisuutensa. Yksi on hidas, toinen nopea, kolmannella on silmälasit, neljäs on vasenkätinen, viides puhuu lujaa, kuudes änkyttää ja niin edelleen. Jokainen oppilas ja opettaja voitaisiin myös määritellä aina jollakin perusteella epänormaaliksi. Luokittelut ja määrittelyt ovat kulttuurisidonnaisia ja myös aikaan sidottuja asioita. Meitä voi mietityttää, mitä muissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa arvostetaan ja mistä ominaisuuksista pyritään pääsemään eroon. On tärkeää arvostaa jokaista oppilasta ja kunnioittaa heidän erityisyyttään. ( Cantell 2010, 90.)

Yksilöllisyyden merkitys koulutuksessa korostuu. Opettajan on halittava ammattimaisen kasvun lisäksi persoonallisen kasvun merkitystä sekä näiden välistä vuorovaikutusta.  Erilaisuuden huomioon ottaminen koulutyössä on myös kasvanut. Kasvatustyön merkityksen ymmärtäminen sekä uusien työ- ja toimintatapojen kehittely ja rohkeus kokeilla niitä ovat hyvin tärkeitä. Ajatus luovasta ammatinopettajasta on lähtökohta aidolle opettajuudelle. Opettajan ammattitaito on löytää niitä asioita, mitkä toimivat ja mitä voidaan tukea sekä kannustaa. Erilaisuuden hyväksyminen on tärkeää. Keksitään keinoja ja ratkaisuja, millä päästään yhteiseen tavoitteeseen joskus hyvinkin pienin askelin. Tärkeäksi asiaksi muodostuu palaute ja se miten sitä annetaan. Omien kykyjen ja tavoitteiden analysointi luo edellytykset ammatillisen identiteetin kehitykselle. Onnistuneiden töiden ja tehtävien kautta mielihyvää kannattaa korostaa. Hyvä itsetunto kasvattaa ammatti – identiteettiä. (Jahnukainen ym. 2003, 111 – 112.)

Tiedon siirtämiseen perustuva opetus ei enää riitä. Tilalle tarvitaan tutkivaan oppimiseen jaettuun vastuuseen ja oppilaiden aktiiviseen osallistumiseen perustuvia pedagogisia toimintakulttuureja. Opettajan osallistumista rikkaan vuorovaikutuksen luokassa on verrattu improvisoituun teatteriesitykseen: etenevien keskustelujen kulkua ei voi suunnitella etukäteen. Oppilaat ottavat myös itse vastuuta tiedollisista neuvotteluista. Opettajan vastuu painottuu sosiaalisten ja emotionaalisten vuorovaikutusprosessien ohjaamiseen yhteisten keskustelujen aikana. Opettajan ohjaus voi olla esimerkiksi ideoiden herättelyä, päättelyprosessin mallintamista ja rohkaisua yhteiseen vastuunottoon. Tuen tarve vaihtelee luokan vuorovaikutustilanteiden mukana. Hiljaiset oppilaat tarvitsevat osallistumisensa tueksi aktiivisemman opettajan. (Kovalainen 2013,7.)

 

Pohdintaa

Opettajan työssäni olen monesti joutunut pohtimaan, näitä asioita hyvin erilaisista näkökulmista erilaisten oppilaiden välillä. Miten saan oppilaan kiinnostumaan ja motivoitumaan opetettavasta aiheesta ja miten saan annettua oppilaalle mahdollisemman paljon tietoa joka jäisi oppilaan omaan käyttöön. Kaikki oppilaat oppivat hyvin eri tavalla ja siihen opettajan on sovellettava erilaisia opetusmenetelmiä. Olen monesti ottanut käyttöön mallioppimisen ja jotkut oppilaat ovat itseohjautuvia ja hakevat asiasta tietoa itse.

Toimiessani erityisryhmänohjaajana sain hyvin erilaisia näkökulmia erilaisten oppilaiden oppimisesta ja miten heidän kanssaan toimitaan. Toiminnallinen tekeminen on yksi tärkeimmistä oppimisenmalleista eritysoppilaiden kanssa. Opettajan ja oppilaan välillä täytyy olla luottamus asioiden suhteen, näin syntyy oppilaalle myös niitä onnistumisia.  Opettajan työssäni olen oppinut hyväksymään ihmisten erilaisuuden ihan eri tavalla, kun tietää että oppilaat oppivat hyvin erilaisista asioista. Tässä työssä on rikkaus että saa opettaa hyvin erilaisia oppilaita ja nähdä heidän kasvunsa vuosien varrella. Jokaisesta oppilaasta löytyy aina se jokin vahvuus, jota he voivat hyödyntää työssään.

Erilaisista kulttuureista tulevia opiskelijoita osaa myös katsoa positiivisesti hyvin eri näkökulmasta. Opettajan tehtäviin kuuluu oppilaiden tukeminen ja kannustaminen hyvin vahvasti. Olen huomannut että kun oppilaita tulee eri kulttuureista, niin opettajan täytyy alkaa myös ymmärtää heidän elämäänsä täällä Suomessa. Täytyy sanoa että itselleni on avartunut monta asiaa eri kulttuurista tulevien oppilaiden myötä. Opettajana tunne että olen ollut myös yksi oppijoista. Opettajan on hyvä tuntea ja tutustua oppilaidensa maan eri kulttuuriin ja niiden tapoihin, tällöin oppilaan opettaminen on myös helpompaa. Kun opettaja tutustuu oppilaidensa tausta kulttuureihin, on opettajalla paremmat mahdollisuudet oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen. Opettajalla löytyy myös ymmärrystä, ihan eri näkökulmista opetuksen ja oppilaiden välillä.

 

Lähteet:

Cantell, H.2010. Ratkaiseva vuorovaikutus. Juva. WS Bookwell Oy.

Ikonen, O. & Krogerus, A.2009. Ainutkertainen Oppija. Juva. WS Bookwell Oy.

Jahnukainen, M. & Pynnönen, P.2003. Ammatillisen erityisopetuksen kentällä. Saarijärvi. PUBLISHER.

Kovalainen, M.2013. Tiedonsiirrosta oppimisen orkestrointiin. Opettajalehti 50,7.

Lindh, R. & Sinkkonen, H-M.2009. Koulusta selviytyminen. Tampere. Juvenes Print Oy.